Ei se noin ole!

Partiossa on asioista, joista ei olla oltu eikä edes tulla olemaan samaa mieltä. Partiojohtaja.fi:n
Ei se noin ole! -sarjassa käsitellään näitä asioita. Jos olet eri mieltä, kerro se keskustelupalstalla.

Partiolaisuus loppuu kun ottaa huivin kaulasta vs. Eipäs lopu

Väittelijöinä Partiojohtaja.fi:nnykyinen päätoimittaja Aino Öhman (kyllä) ja ex-päätoimittaja Jukka Hintikka (ei).

Kyllä loppuu! Partio on harrastus, jossa pitää saada itse päättää, milloin, miten ja kuinka paljon harrastaa. Ei kukaan oleta, että jalkapalloa, kasvienkeruuta tai poliittista nuorisotoimintaa harrastava olisi aina ja koko ajan jalkapalloilija, kasvienkeräilijä tai poliittinen nuorisotoimija. Jos partiolaisuus ei lopu, kun huivin ottaa pois kaulasta, voimme lanseerata uuden mainossloganin: Haluatko elinkautisvankeuteen? Tule partioon!

Ei lopu! Partion tavoittena ei ole pelkkä hauskanpito muutaman tunnin ajan. Vaikka partio on vain harrastus, niin sen tavoitteet ulottuvat vauvasta vaariin kaikille elämänalueille kodista kansanedustuslaitokseen. Niinpä partiolaisuus ei voi loppua siihen, että irrottaa osmonsolmun ja viskaa huivin naulaan.

Loppuupas!
Partiota on partio-ohjelman mukainen toiminta, jota toteutetaan partiomenetelmällä. Kaikki mikä jää sen ulkopuolelle, ei ole partiota. Miksi partiolaisuuden pitäisi jatkua partio-ohjelman mukaisen toiminnan ulkopuolella?

Ei lopu! Partion voi kyllä määritellä toimintana, mutta pitää muistaa, että suomalaisten kriteerien mukaan monen maan partiointi ei silloin olekaan enää partiota. Toiminta vaihtelee niin paljon maasta ja maanosasta toiseen, että partiota yhdistää – huivin lisäksi – vain B-P:n työ ja toive paremmasta huomisesta.

Loppuupas! Partio on kyllä toimintaa, jolla on ylevä tavoite kasvattaa nuorista tasapainoisia, itsenäisiä ja aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Se ei silti tarkoita, että jokaisen tulisi olla vuorokauden ympäri naimisissa oman partiolaisuutensa kanssa. Jos harrastan suunnistusta ja harrastuksessa hankkimieni taitojen avulla osaan helposti kulkea kartan avulla vieraassa kaupungissa, ei se silti tee minusta kokopäiväsuunnistajaa. Jos olen yhteiskunnallisesti aktiivinen partiossa saamani kipinän ansiosta, en silti ole aina ja kaikkialla partiolainen.

Ei tasan lopu! Koska partio on yhteiskunnallista, sen aatemaailmaa ei voi rajata vain siihen aikaan elämästä, kun kaulassa sattuu olemaan huivi. Partiolainen ei voi valita kunnioittavansa toista ihmistä vain viitenä päivänä viikossa. Partiolaisen on oltava sujut sen kanssa, että muutamaa ylevää tavoitetta ei voi sulkea pois omalta reviiriltä aina kun siltä tuntuu. Eikö 2000-luvulla enää saa sitoutua mihinkään? Kerran partiolainen on aina partiolainen, vaikka se ei SP:n tilastonikkareiden kirjoissa ja kansissa näkyisikään!

Kuva: Joel Nykter

Keskustele: Miten on? Loppuuko partiolaisuus siihen, että ottaa huivin pois kaulasta?

Juttusarjan edelliset osat:
Väittely partiopaidan väristä.
Väittely partiotaitokisoista.